Suurten elokuvafestivaalien lisäksi Suomessa järjestetään useita pieniä, tiettyyn genreen keskittyneitä elokuvailoitteluja. Näiden tapahtumien intiimimpi tunnelma ja tosifanien into sekä asiantuntemus ovat avainasemassa suurisydämisen ja pienikokoisen festivaalin kokemisessa.
IIK!!- kauhuelokuvafestivaali järjestetään vuosittain Iissä, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Oulusta pohjoiseen. Festivaalin päämajana toimii Iin Yöväentalo(!), jonka uumenissa kauhusta kankeat katselijat eläytyvät tuoreisiin pelkopätkiin ja kauhun kestoklassikoihin. Vuonna 2018 tapahtuma järjestetään jo seitsemättätoista kertaa Halloweenin aikoihin. Perinteistä pelottelua pohjoisessa siis.
Helsingissä keskitytään animaatioon Animatricks-festivaalin tuodessa kansainvälisiä huippuja ja uusia kotimaisia genren tuotteita Kulttuuritehdas Korjaamon valkokankaille. Lisäksi tapahtumassa pidetään paneelikeskusteluja ja työpajoja. Animaatiota niille, joille se kuuluu, eli kaikille animaation ystäville! Ja jos pidät animaatioita jotenkin alempana elokuvan lajina kuin muita genrejä, niin olkaamme yhdessä sitä mieltä, että olet väärässä.
Hollywoodin kansainvälisen jyrän alle jääneet hermonystyrät on hyvä välillä herättää latinalaisamerikkalaisin rytmein. Cinemaissí-elokuvafestivaali Helsingissä keskittyy USA:n eteläpuolisten maiden parhaaseen elokuvatarjontaan. Espanjan- ja portugalinkielisiä vuorosanoja kuunnellessaan voi aistia pidätellyn kiihkon, joka purkautuu valkokankaalla elämänä 24 kuvana sekunnissa. Kokemisenarvoisia kuvia kulttuurista, josta on hyvä oppia enemmän – ja mikäpä sen mukavampi tapa kartuttaa tietämystä kuin kollektiivinen elokuvafestivaalikokemus!
Savonlinnassa luonto tuodaan kaupunkiin luontoelokuvafestivaalien kantamana. Kävijäennätyksen vuonna 2018 tehnyt tapahtuma on näyttänyt elokuvia niin Suomen metsistä kuin valaiden ahdingostakin. Monipuolista luontokokemusta kaipaavalle, mutta karhuja ja punkkeja sekä meduusoita ja haita pelkäävälle luonnosta vieraantuneelle kaupunkilaiselle se on paras mahdollinen patikkareissu. Reitiltä harhautuminen tapahtuu vasta elokuvan jälkeen, kun luonnonystävä päätyy paikalliselle terassille tuopin ja kasvisburgerin ääreen sulattelemaan luontokokemustaan – dekadenttia urbaania samoilua.
Tanssi, yleensä audiovisuaalisena kokemuksena ja aktina, toimii hyvin elokuvassa. Onhan elokuva liikkuvaa kuvaa yhdessä äänen kanssa, kuin kuvien tanssia jo itsessään. Loikka-elokuvafestivaali Helsingissä tuo tanssielokuvan ilosanomaa ilmi innokkain ponnahduksin. Ajassa mukana pysyen festivaali on tuonut mukanaan lisätyn todellisuuden (AR) ja virtuaalisen todellisuuden (VR) kokemuksia tapahtumaan mukaan, joita on kukin voinut kokea ihan kotisohvallaankin matkapuhelimen tai tietokoneen välityksellä. Tietysti ohjelmiston pääpaino on varsinaisissa tanssia sisältävissä elokuvissa ja dokumenteissa.