Oulu on päätynyt hakemaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2026. Hanketta on pidetty hieman yllättävänä paikkakunnalla, jonka museot ja kulttuuritoiminta yleensäkin kamppailevat rahoitusvaikeuksien keskellä. Valoa on kuitenkin tunnelin päässä kaupungin talouden kohentuessa yleismaailmallisen noususuhdanteen ja tiukan säästökuurin ansiosta, ja tätä valoa yritetään suunnata nyt sitten myös Oulun kulttuuritoimintaan satsauksena tulevaisuuden kulttuurimahdollisuuksille.
Kultuuripääkaupungille lisää näkyvyyttä
Euroopan kulttuuripääkaupungit on näkyvin Euroopan Unionin kulttuurituen muoto. Onkin helppo ymmärtää, miksi Oulu on lähtenyt sitä titteliä hakemaan. Monille kulttuuripääkaupungeiksi päätyneille uusi status on tuonut pysyvästi lisää turismia ja täten tuloja kaupungin hotelleille, ravintoloille, kaupoille ja muille yrityksille. Lisäksi Oulun kulttuurikenttä saisi nimityksestä paljon kaipaamansa piristysruiskeen talouteensa ja arvostukseensa. Tällä hetkellähän Oulun torinrannassa betonisen brutaalisti makaava Kaupungin teatteri on edelleenkin taloudellisesti heikko, eikä useiden kulttuuritoimijoiden kombinaatio, Luuppi, ole myöskään kaupungille mikään rahasampo. Luuppihan koostuu yhdeksästä käyntikohteesta, joista suurimmat ovat Pohjois-Pohjanmaan museo, Oulun taidemuseo ja Tiedekeskus Tietomaa. Näistä ainoastaan Tietomaa pysyy kohtuudella kävijätavoitteissaan muiden roikkuessa lisärahoituksen turvin mukana. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseo Ainolassa oli kävijöitä vuonna 2017 vain 20 000, kun Oulun kokoisessa kaupungissa niitä kuuluisi olla vähintään 70 000. Jotenkin siis Oulussa on museokentällä epäonnistuttu.
Kulttuuripolitiikan ristiriidat
Oulun toimet asian suhteen eivät kuitenkaan vaikuta loogisilta: Samalla kuin kulttuuripääkaupunki hanke etenee, kaupunki suunnittelee keskeisten museorakennusten myymistä. Ainolan rakennus ja kivikautiselle asuinpaikalle rakennettu Kierikkikeskuksen hirsirakennus aiotaan myydä samaan aikaan, kun muualla Suomessa kaupungit satsaavat museoidensa laajennuksiin – ja jopa uusiin museoihin. Kulttuuripääkaupunkihanke ja museoiden alasajo ei tunnu järkevältä, valitsijoita riemastuttavalta yhdistelmältä. Itse kullekin herääkin epäilyksiä siitä, kuinka tosissaan kaupunki on hakemuksensa kanssa. Ehkä hakemuksella tavoitellaan vain jonkinlaista markkinointiboostia kulttuurikentälle, vaikka varsinaista onnistumisen mahdollisuutta koko kulttuuripääkaupunkikisassa ei olekaan. Onhan se jo kunnia olla ehdolla, ja lehdet kirjoittelevat pelkästään siitäkin… Ja jos hanke houkuttelee muutaman yksityisen rahoittajan ja mesenaatin mukaan Oulun kulttuuritoimintaan, niin voittoahan se on jo sekin, kaupungin päättäjät tuntuvat ajattelevan.
Olkoon asia miten lie, niin Oulun kulttuurikentälle kulttuuripääkaupunkihanke on pohjimmiltaan hyvä asia. Kulttuuriasiat nousevat kunnolla keskiöön kaupungin poliittisissa ratkaisuissa, ja muutenkin eri kulttuuri-instituutioiden näkyvyys paranee. Oulu on nyt suurennuslasin alla: Onko kulttuuripääkaupunkihanke vain markkinointitempaus vai onko kaupunki hankkeessa tosissaan? Lähivuosien päätökset ratkaisevat.